Viime viikkoina ollaan tehty metsäjälkeä enemmänkin. Alku oli varsinainen shokkialoitus, sillä ainoa asia, mikä meni hyvin, oli kulmat. Janoilla lähes aina takajälki ja kepit jäi pääsääntöisesti ilmaisematta. Friidu vaikutti jäljestävän tarkasti, niin tarkasti, että muutaman kepin kohdalla näin, miten kuono viisti keppiä, mutta minkäänlaista reaktioita ei koirassa ollut havaittavissa.
Viime viikonloppuna HVK:n leirillä sai muutamakin juttu lisävalaistusta. Janoja ei olla alkukesän janakuurin jälkeen ollenkaan treenattu, että sitä on nyt turha ihmetelläkään, jos ne ei ota onnistuakseen. Sirpa Tähkältä sain muutamia kokelemisen arvoisia vinkkejä janojen treenaamiseen. Kuten z-jana, jota pari kertaa jo kokeiltiinkin. Itse huomasin, että Friidun keppiongelma alkoi ilmetä samaan aikaan, kun jätin ruuan pois jäljeltä metsässä. Miksi näin pääsi käymään, on sitten toinen juttu... että kun Allille ei voinut laittaa ruokaa ja keppejä samalle jäljelle, niin ei kai sitten Friidullekaan. Alli nimittäin unohti täysin kepit, jos jäljellä oli ruokaa. Tämä on taas tätä putkiaivokoirankouluttamista. Viikonloppuna tehtiin pari vierasta jälkeä, joissa oli muutamilla askelilla ruokakasoja, ja kyllä ne vaikutti motivoivan Friidua keskittymään jälkeen sen verran paremmin, että myös kepit tuli huomattua.
Toinen seikka, joka on todennäköisesti aiheuttanut sen, että Friidu alkoi jättämään keppejä, on se, että olen itse kertonut vaivihkaa liinalla Friidulle, milloin tullaan kepille. Ja kun on ajettu vieraan tekemiä merkkaamattomia jälkiä, en ole pystynyt ohjaamaan Friidua kepeillä, joten ylihän niistä on menty heittämällä. Viikonloppuna sain sen verran tsempattua itseäni, etten kiristänyt liinaa kepeille tultaessa, vaikka ne oli merkitty. Ainoastaan kehu, kun Friidu huomasi kepin, ja niin hyvin sujui ilmaisu.
Esille tuli myös ensimmäistä kertaa varsinainen tulevaisuuden haaste Friidun metsäjälkien suhteen, johon en kyllä tiedä ratkaisua. Nimittäin riistan jäljet. Siinä sitä on miettimistä, mistä löytää sen motivaation jäljelle, että se riittää voittamaan riistan vetovoiman? Että töitä riittää.
Viime viikonloppuna HVK:n leirillä sai muutamakin juttu lisävalaistusta. Janoja ei olla alkukesän janakuurin jälkeen ollenkaan treenattu, että sitä on nyt turha ihmetelläkään, jos ne ei ota onnistuakseen. Sirpa Tähkältä sain muutamia kokelemisen arvoisia vinkkejä janojen treenaamiseen. Kuten z-jana, jota pari kertaa jo kokeiltiinkin. Itse huomasin, että Friidun keppiongelma alkoi ilmetä samaan aikaan, kun jätin ruuan pois jäljeltä metsässä. Miksi näin pääsi käymään, on sitten toinen juttu... että kun Allille ei voinut laittaa ruokaa ja keppejä samalle jäljelle, niin ei kai sitten Friidullekaan. Alli nimittäin unohti täysin kepit, jos jäljellä oli ruokaa. Tämä on taas tätä putkiaivokoirankouluttamista. Viikonloppuna tehtiin pari vierasta jälkeä, joissa oli muutamilla askelilla ruokakasoja, ja kyllä ne vaikutti motivoivan Friidua keskittymään jälkeen sen verran paremmin, että myös kepit tuli huomattua.
Toinen seikka, joka on todennäköisesti aiheuttanut sen, että Friidu alkoi jättämään keppejä, on se, että olen itse kertonut vaivihkaa liinalla Friidulle, milloin tullaan kepille. Ja kun on ajettu vieraan tekemiä merkkaamattomia jälkiä, en ole pystynyt ohjaamaan Friidua kepeillä, joten ylihän niistä on menty heittämällä. Viikonloppuna sain sen verran tsempattua itseäni, etten kiristänyt liinaa kepeille tultaessa, vaikka ne oli merkitty. Ainoastaan kehu, kun Friidu huomasi kepin, ja niin hyvin sujui ilmaisu.
Esille tuli myös ensimmäistä kertaa varsinainen tulevaisuuden haaste Friidun metsäjälkien suhteen, johon en kyllä tiedä ratkaisua. Nimittäin riistan jäljet. Siinä sitä on miettimistä, mistä löytää sen motivaation jäljelle, että se riittää voittamaan riistan vetovoiman? Että töitä riittää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti