Tänään Friidu 2,5 v sai elämänsä ensimmäisen lelun. Ankea lapsuus on ressukalla ollut, kun en ole edes tuollaista asiaa muistanut, että täytyyhän lapsella leikkikaluja olla. Syy tähän laiminlyöntiin löytyy Allista. Aikoinaan kannoin Allille milloin minkäkinlaista vinkulelua ja muuta virikelelua, jotka Alli tuhosi samantien. Joten totesin sellaiset hankinnat turhiksi.
M&M joulukrääsäalennusmyyntikorista ostin muutamalla eurolla joulupossun, ja ainakin tämän päiväisen perusteella se saanee elää huomiseen. Jos pidän sen Allin ulottumattomissa. Siinä ne tärkeimmät tapahtumat ovatkin viime ajoilta. Hiihtämässä on käyty, ja kerta kerran jälkeen se menee paremmin. Tänään tosin vesisade teki lumen pellolla upottavaksi ja metsätien laskut erittäin luistaviksi, mutta murtumilta säästyttiin, vaikken pystyssä pysynytkään koko aikaa.
Urheilijan täytyy tietysti käydä lihashuollossa, joten Friidu pääsi hierojalle viikko sitten. Lauantaina mennään uudelleen, koska pientä lihasjumia oli takapäässä eli lannerangassa. Allille on myös varattu hieronta-aika, sillä Allista on tullut aika kankimus. Ikä tietysti alkaa jo painaa, mutta jos jollain huoltotoimenpiteellä saataisiin hieman vetreyttä liikkeisiin. Henkisesti Alli on varsin pirtsakassa kunnossa. Mitään ylimääräistä ei tosin tee, mutta sehän on ollut Allin tyyli aina.
Viivi puolestaan kärsii muunlaisista vanhuuden vaivoista. Välillä on niin pihalla kaikesta. Nukkuu sikeästi ja paljon, ja koska kuulo on huono, niin välillä on koiran ulos saaminen varsinaista kädenvääntöä. Sikeästä unesta kun herää, niin ilmeisesti menee hetki jos toinenkin orientoitumiseen. Välillä on selvästi aivan hukassa, ja kulkee levottomana huoneesta toiseen. Onneksi näitä dementtiakohtauksia on tosi harvoin. Välillä edelleen innostuu pieneksi hetkeksi pyörähtelemään Friidun kanssa, mutta perässä ei enää viitsi juosta.
On me Friidun kanssa vähän treenattukin, mutta aika pienimuotoista se on ollut. On vähän sellaiset kevään odotus-fiilikset, että josko se siitä se treeni-inspiraatiokin nousisi valon lisääntymisen ja lumien sulamisen myötä.
Urheilijan täytyy tietysti käydä lihashuollossa, joten Friidu pääsi hierojalle viikko sitten. Lauantaina mennään uudelleen, koska pientä lihasjumia oli takapäässä eli lannerangassa. Allille on myös varattu hieronta-aika, sillä Allista on tullut aika kankimus. Ikä tietysti alkaa jo painaa, mutta jos jollain huoltotoimenpiteellä saataisiin hieman vetreyttä liikkeisiin. Henkisesti Alli on varsin pirtsakassa kunnossa. Mitään ylimääräistä ei tosin tee, mutta sehän on ollut Allin tyyli aina.
Viivi puolestaan kärsii muunlaisista vanhuuden vaivoista. Välillä on niin pihalla kaikesta. Nukkuu sikeästi ja paljon, ja koska kuulo on huono, niin välillä on koiran ulos saaminen varsinaista kädenvääntöä. Sikeästä unesta kun herää, niin ilmeisesti menee hetki jos toinenkin orientoitumiseen. Välillä on selvästi aivan hukassa, ja kulkee levottomana huoneesta toiseen. Onneksi näitä dementtiakohtauksia on tosi harvoin. Välillä edelleen innostuu pieneksi hetkeksi pyörähtelemään Friidun kanssa, mutta perässä ei enää viitsi juosta.
On me Friidun kanssa vähän treenattukin, mutta aika pienimuotoista se on ollut. On vähän sellaiset kevään odotus-fiilikset, että josko se siitä se treeni-inspiraatiokin nousisi valon lisääntymisen ja lumien sulamisen myötä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti