Treeneissä on ollut muutaman viikon tauko. Kokeilin jouluna ensimmäistä kertaa tälle talvelle hiihtämistä Friidun kanssa. Viime talven hiihtämiset oli sitä mitä ne nyt oli. Friidu ei ollenkaan syttynyt suksien edessä juoksemisesta. Alkuryntäyksen jälkeen sain itse vetää koiraa enemmän tai vähemmän perässä, kun Friidua kiinnosti enemmän mm. myyrien jahtaaminen ja tassujen putsaaminen lumesta. Mutta kas kummaa, nyt on aivan toinen meininki.
Lähistöltä löytyy muutaman kilometrin mittainen metsään päättyvä metsätie, jota säännöllisesti parin km osalta aurataan, ja loppumatkasta voi hiihtää traktorinuraa. Mukavasti kumpuilevaa loivaa ylä- ja alamäkeä, paitsi ihan alussa on aika jyrkkä alamäki. Ja kun alussa on intoa vetää kaikkein eniten, niin yleensä lenkki alkaa tienposkeen lumikinokseen kaatumisella. Kun en ole viitsinyt opettaa Friidulle mitään pysähdyskäskyä, niin hätäjarruna toimii korkeat ja pehmeät kinokset tienposkessa, joihin voi turvallisesti mätkähtää kumoon, jos vauhti kiihtyy hallitsemattomaksi. Ei kovin viisasta tietenkään, mutta näinhän meillä on ollut tapana toimia.
En tiedä, onko Friidun vetohalut herättänyt riistavietti. Pari kertaa havainto riistasta on pistänyt liikettä kinttuihin, ja ihan kuin näiden kertojen jälkeen oltaisiin menty ihan eri tempolla. Että ei jotain hyvää jos ei pahaakin. Mutta ihanaa se on! Saa itsekin kunnon hien pintaan ja tekee hyvää Friidullekin.
Lähistöltä löytyy muutaman kilometrin mittainen metsään päättyvä metsätie, jota säännöllisesti parin km osalta aurataan, ja loppumatkasta voi hiihtää traktorinuraa. Mukavasti kumpuilevaa loivaa ylä- ja alamäkeä, paitsi ihan alussa on aika jyrkkä alamäki. Ja kun alussa on intoa vetää kaikkein eniten, niin yleensä lenkki alkaa tienposkeen lumikinokseen kaatumisella. Kun en ole viitsinyt opettaa Friidulle mitään pysähdyskäskyä, niin hätäjarruna toimii korkeat ja pehmeät kinokset tienposkessa, joihin voi turvallisesti mätkähtää kumoon, jos vauhti kiihtyy hallitsemattomaksi. Ei kovin viisasta tietenkään, mutta näinhän meillä on ollut tapana toimia.
En tiedä, onko Friidun vetohalut herättänyt riistavietti. Pari kertaa havainto riistasta on pistänyt liikettä kinttuihin, ja ihan kuin näiden kertojen jälkeen oltaisiin menty ihan eri tempolla. Että ei jotain hyvää jos ei pahaakin. Mutta ihanaa se on! Saa itsekin kunnon hien pintaan ja tekee hyvää Friidullekin.
Kiva, kun löysin blogisi:) Näitä koiraihmisten kuulumisia on niin mukava lukea! Hei, Friidu tarvitsee jarrun:) Näen sieluni silmin lennokkaan ja vauhdikkaan menon, joka on pysäytettävä keinolla millä hyvänsä:))
VastaaPoista