Lomaa ollaan vietetty tämä viikko lähinnä ulkoilun ja muun pienen askartelun parissa. Friidun kanssa hiihdetty (ulkoiltu sukset jalassa) ja mummot on saaneet muuten vaan lenkkeillä ja lepäillä, mitä nyt tekevät muutenkin. Omistan vanhat sukset, joita ei ole viimeiseen 10 vuoteen voideltu tai muutenkaan huollettu, joten luisto ja pito on sitten sen mukaista. Onneksi Friidu pitää huolen siitä, että pääsen mäet ylös ja muutenkin ladulla eteenpäin :) Täällä ei ole muita latuja kuin ne, mitkä olen itse tehnyt. Ei ole latukoneita, ei. Pellolla on liikaa pehmeää lunta sujuvaan sivakointiin, ja aurattu metsätie on ollut aurattuna vain ehkä km matkalta, joten loppumatka on sitten hiihdetty syvässä traktorin urassa. Se siitä vauhdinhurmasta. Mutta nyt on sitten tämäkin hupi tauolla jonkin aikaa. Eilen hiihtolenkillä huomasin, että Friidun etujalan kannuskynsi törrötti omituisesti vaakatasossa. Kynnen musta kuorikerros oli irronnut, joten nyt on jälleen tassu paketoituna ainakin viikon päivät. Kyseessä on sama kynsi, joka viime kesänä kuoriutui samalla tavalla.
Treenattu ei ole muuta kuin hakua viikonloppuisin, ja ehkä juuri siitä syystä motivaatio on ollut korkealla. Ilmaisuissa on myös nyt entisenlaista potkua, kun treeniä helpotettiin ja otettiin mukaan peräänlähtöjä ja muuta innostavaa. Viimeksi Friidu haukkui oikein ponnekkaasti myös lakanan alla kykkivää maalimiestä.
Eräänlaista treeniä on tietysti sekin, että Friidun kanssa on käyty kylillä kävelyllä iltaisin. Tauon jälkeen nämä kaupunkiretket on aika raastavia. Friidu on kuin olisi ikänsä kellarissa asunut. Senhän tietää, miltä näyttää ja kuulostaa, kun kiihkeä ja vilkas maalaisbelgi pääse ulos autosta niinkin elämää sykkivässä paikassa kuin Karjaan keskusta. Mutta kyllä Friidusta varmaan tulisi ihan kauniisti käyttäytyvä citykoira - jos niin ikävästi kävisi, että sellaiseen ympäristöön jouduttaisiin. Nopeasti oppii kaupunkikävelymoodin, kun itse vaan jaksan olla jämpti vetämisen kanssa ja tarkkana sen suhteen, milloin kulman takaa ilmestyy toinen koiranulkoiluttaja tai pieniä vaahtosammuttimen kokoisia lapsia. Pikkulapset on Friidun mielestä tosi epäilyttäviä, mutta eipä se ole niitä muualla nähnytkään kuin joskus ohimennen kaupungilla. Taka-ajatus näissä kaupunkikävelyissä on tietysti bh-koe, joka varmaan pitäisi saada pois alta keväällä. Miksi maalaiskoirien pitää suorittaa kaupunkiosuus??
Treenattu ei ole muuta kuin hakua viikonloppuisin, ja ehkä juuri siitä syystä motivaatio on ollut korkealla. Ilmaisuissa on myös nyt entisenlaista potkua, kun treeniä helpotettiin ja otettiin mukaan peräänlähtöjä ja muuta innostavaa. Viimeksi Friidu haukkui oikein ponnekkaasti myös lakanan alla kykkivää maalimiestä.
Eräänlaista treeniä on tietysti sekin, että Friidun kanssa on käyty kylillä kävelyllä iltaisin. Tauon jälkeen nämä kaupunkiretket on aika raastavia. Friidu on kuin olisi ikänsä kellarissa asunut. Senhän tietää, miltä näyttää ja kuulostaa, kun kiihkeä ja vilkas maalaisbelgi pääse ulos autosta niinkin elämää sykkivässä paikassa kuin Karjaan keskusta. Mutta kyllä Friidusta varmaan tulisi ihan kauniisti käyttäytyvä citykoira - jos niin ikävästi kävisi, että sellaiseen ympäristöön jouduttaisiin. Nopeasti oppii kaupunkikävelymoodin, kun itse vaan jaksan olla jämpti vetämisen kanssa ja tarkkana sen suhteen, milloin kulman takaa ilmestyy toinen koiranulkoiluttaja tai pieniä vaahtosammuttimen kokoisia lapsia. Pikkulapset on Friidun mielestä tosi epäilyttäviä, mutta eipä se ole niitä muualla nähnytkään kuin joskus ohimennen kaupungilla. Taka-ajatus näissä kaupunkikävelyissä on tietysti bh-koe, joka varmaan pitäisi saada pois alta keväällä. Miksi maalaiskoirien pitää suorittaa kaupunkiosuus??
0 kommenttia:
Lähetä kommentti