Tulihan se kevät. Friidun kanssa on päästy jäljelle ja yhdet hakutreenitkin on kevääseen mahtunut (!) Tähän pitäisi nyt tulla kyllä parannus. Joka paikkaan ei vaan ehdi. Viikko sitten oltiin viikonloppu jälkikoulutuksessa, metsä sellaisessa. Saatiin tosi hyvää opastusta janatreeneihin, ja tuntuu kuin oltaisiin vähän siinä jopa edistyttykin. Tai ainakin tiedän, miten jatkaa. Kiitos Taposen Katja! Viime syksynä ongelmia tuottanut keppi-ilmaisu on ihan kuin itsestään ratkennut puolen vuoden talvitauon aikana. Onko niin, että liika treeni vaan pilaa koiraa??? Tuo tuli mieleen myös kevään ensimmäisissä ja tähän asti ainoissa hakutreeneissä, kun Friidu oli niin täpinöissään ja teki neljä upeaa suoraa pistoa tanner tömisten. Ikään kuin ei oltaisi tauolla oltukaan - tai ehkä juuri sitä johtuen :)
Tottiksessa on edelleen työn alla se ikuinen nouto, eli lisää vauhtia. Mitään supernopeeta satalasissa noutoa en Friidulle varmaan koskaan saa rakennettua. Kunhan nyt tekee liikkeen laukaten. Virejuttukin se tietysti on, ja sitäkin on työstetty.
Alli täytti eilen 11 vuotta, ja tänään käytiin Vantaalla tapaamassa merkkipäivän tiimoilta kasvattajaa ja kahta siskolikkaa. Ihania harmaita ikäneitoja kaikki kolme. Kolme narttua on jäljellä seitsemästä pennusta. Alla siis Black Master´s äffät: Fami, Alli ja Pinja.
Viivi elää omassa ilmeisen hiljaisessa maailmassa. Kuulo taitaa olla aika olematon. En tiedä, johtuuko huonosta kuulosta vai onko lisänä myös alkavaa dementiaa, mutta vapaana pitäminen lenkillä alkaa olla aika rasittavaa, kun ei oikein yhteys toimi. Kutsuja ei kuule. Jos touhuilee omiaan jossain muutamankin kymmenen metrin päässä, niin sieltä se on käytävä hakemassa pois. Kovan kätten taputuksen kuulee, jos on suht lähellä. Onneksi pitää yleensä itse huolen, missä muut menee, ja käveleekin yleensä takapuolen takana muutaman metrin päässä, ettei eksy joukosta :( Viivihän on aina ollut yhden sortin perskärpänen, ja nyt se piirre vanhuuden myötä vain korostuu. Voi noita mummeleita. Kultaisia ne on ja rakkaita. Täytyy vain pitää mielessä, että vanhuus ei tule yksin koirillakaan.
Tottiksessa on edelleen työn alla se ikuinen nouto, eli lisää vauhtia. Mitään supernopeeta satalasissa noutoa en Friidulle varmaan koskaan saa rakennettua. Kunhan nyt tekee liikkeen laukaten. Virejuttukin se tietysti on, ja sitäkin on työstetty.
Alli täytti eilen 11 vuotta, ja tänään käytiin Vantaalla tapaamassa merkkipäivän tiimoilta kasvattajaa ja kahta siskolikkaa. Ihania harmaita ikäneitoja kaikki kolme. Kolme narttua on jäljellä seitsemästä pennusta. Alla siis Black Master´s äffät: Fami, Alli ja Pinja.
Viivi elää omassa ilmeisen hiljaisessa maailmassa. Kuulo taitaa olla aika olematon. En tiedä, johtuuko huonosta kuulosta vai onko lisänä myös alkavaa dementiaa, mutta vapaana pitäminen lenkillä alkaa olla aika rasittavaa, kun ei oikein yhteys toimi. Kutsuja ei kuule. Jos touhuilee omiaan jossain muutamankin kymmenen metrin päässä, niin sieltä se on käytävä hakemassa pois. Kovan kätten taputuksen kuulee, jos on suht lähellä. Onneksi pitää yleensä itse huolen, missä muut menee, ja käveleekin yleensä takapuolen takana muutaman metrin päässä, ettei eksy joukosta :( Viivihän on aina ollut yhden sortin perskärpänen, ja nyt se piirre vanhuuden myötä vain korostuu. Voi noita mummeleita. Kultaisia ne on ja rakkaita. Täytyy vain pitää mielessä, että vanhuus ei tule yksin koirillakaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti