Puolen vuoden sapattivapaa päättyi, ja paluu työelämään koitti muutama viikko sitten. Ihan ok juttu kai se on, että on työtä tarjolla, mutta kyllä minä ilmankin tulisin toimeen - muuten, paitsi taloudellisesti taitaisi tehdä tiukkaa.
Laitetaan tähän nyt jotain treenikuulumisia. Jälkijutut nyt alkuun. Sen vois kiteyttää sanontaan, suo siellä, vetelä täällä. Janat saatiin hyvälle mallille kesän aikana. Jossain vaiheessa Friidun jälkimotivaatio taisi alkaa rakoileen, vai mikä lie ollut syynä, mutta jäljestäminen meni varsin ponnettomaksi sunnuntaikävelyksi. Hyvä, ettei haukotellut mennessään. Vauhti oli erittäin verkkainen. Ruualla siihen saatiin ehkä hieman enemmän potkua, mutta samalla kiinnostus keppien ilmaisuun lopahti. Nyt siis etsitään kadonnutta keppimotivaatiota. Mutta ehkä jonain päivänä kaikki osat loksahtaa kohdalleen. Sitä odotellessa voidaan vaikka keskittyä hakuun.
Haku - aika harvakseen on hakuiltu. Suurin ongelma haussa on se, että en osaa edelleenkään suunnitella enkä edetä siinä. Paikalla junnataan, ja siitä johtuen varmaan silläkin alueella pientä innostuksen puutetta on ollut havaittavissa. Friidu vois varmaan ilman ohjaajaa vetää treenin läpi, kun samalla kaavalla on menty treenistä toiseen. Tästä kaikesta johtuen viime treeni olikin niin iloinen poikkeus, että olin varsin ylpeä itsestäni ja Friidukin oli iloinen :) Vaihdettiin ruokapalkat leluihin. Täysin itse en tätä tietenkään keksinyt, vaan taisivat treenikaverit vähän vihjailla, että kannattaisko... Ja kannattihan se. Hauskan treenin kruunasi se, että viimeisellä piilolla oli peräti kolme maalimiestä lempilelun kanssa piilossa. Oli ollut Friidu ilme sen mukainen. Ei haitannut, vaikka Friidu lahjakkaasti jäljesti piilolle! Hieman olen suunnitellut, että jos tässä vaikka kokeilisi etsintäkoetta ensi kesänä. Ja kun alokasluokan hakukoetta huhujen mukaan ilmeisesti helpotetaan, niin voisihan sitä harkita ihan oikeaa hakukoettakin. Kyllä Friidu nyt kaksi maalimiestä nostaa, vaikka jäljestämällä, jos ei muuten!
Tottis eli tunnetilatreenit. Siitähän siinä on varsinkin Friidun tapauksessa kyse. Tekniikka on kutakuinkin hyvässä mallissa, joten siihen kun liittää sen oikean tunnetilan, niin se on siinä! Helppoa kuin heinänteko ;) Viime sunnuntaina osallistuttiin Maria Arfmanin (suosittelen!) tottiskoulutukseen. Friidun kanssa katsottiin jääviä liikkeitä. Friidu tekee jäävät juuri niin nopeasti, kuin missä mielentilassa tekee valmistelevan osuuden. Niinpä tietysti. Seisomiseen taidetaan ottaa käyttöön takapalkka, tai ainakin kokeillaan sitä. Hyviä vinkkejä sain muita katsellessa mm. noudon palautuksen vauhtiin. Viettiä kapulaan, haukutusta. Ja muitakin kokeilemisen arvoisia juttuja tuli.
Alli-mummo voi hyvin. Allille olen kertonut, että sen oltava meidän seuranamme vielä monta vuotta, ja Alli on lupautunut siihen, kunhan ruokahuolto pelaa jatkossakin. Viivin haudalla palaa kynttilä. Ikävä on vieläkin...
Laitetaan tähän nyt jotain treenikuulumisia. Jälkijutut nyt alkuun. Sen vois kiteyttää sanontaan, suo siellä, vetelä täällä. Janat saatiin hyvälle mallille kesän aikana. Jossain vaiheessa Friidun jälkimotivaatio taisi alkaa rakoileen, vai mikä lie ollut syynä, mutta jäljestäminen meni varsin ponnettomaksi sunnuntaikävelyksi. Hyvä, ettei haukotellut mennessään. Vauhti oli erittäin verkkainen. Ruualla siihen saatiin ehkä hieman enemmän potkua, mutta samalla kiinnostus keppien ilmaisuun lopahti. Nyt siis etsitään kadonnutta keppimotivaatiota. Mutta ehkä jonain päivänä kaikki osat loksahtaa kohdalleen. Sitä odotellessa voidaan vaikka keskittyä hakuun.
Haku - aika harvakseen on hakuiltu. Suurin ongelma haussa on se, että en osaa edelleenkään suunnitella enkä edetä siinä. Paikalla junnataan, ja siitä johtuen varmaan silläkin alueella pientä innostuksen puutetta on ollut havaittavissa. Friidu vois varmaan ilman ohjaajaa vetää treenin läpi, kun samalla kaavalla on menty treenistä toiseen. Tästä kaikesta johtuen viime treeni olikin niin iloinen poikkeus, että olin varsin ylpeä itsestäni ja Friidukin oli iloinen :) Vaihdettiin ruokapalkat leluihin. Täysin itse en tätä tietenkään keksinyt, vaan taisivat treenikaverit vähän vihjailla, että kannattaisko... Ja kannattihan se. Hauskan treenin kruunasi se, että viimeisellä piilolla oli peräti kolme maalimiestä lempilelun kanssa piilossa. Oli ollut Friidu ilme sen mukainen. Ei haitannut, vaikka Friidu lahjakkaasti jäljesti piilolle! Hieman olen suunnitellut, että jos tässä vaikka kokeilisi etsintäkoetta ensi kesänä. Ja kun alokasluokan hakukoetta huhujen mukaan ilmeisesti helpotetaan, niin voisihan sitä harkita ihan oikeaa hakukoettakin. Kyllä Friidu nyt kaksi maalimiestä nostaa, vaikka jäljestämällä, jos ei muuten!
Tottis eli tunnetilatreenit. Siitähän siinä on varsinkin Friidun tapauksessa kyse. Tekniikka on kutakuinkin hyvässä mallissa, joten siihen kun liittää sen oikean tunnetilan, niin se on siinä! Helppoa kuin heinänteko ;) Viime sunnuntaina osallistuttiin Maria Arfmanin (suosittelen!) tottiskoulutukseen. Friidun kanssa katsottiin jääviä liikkeitä. Friidu tekee jäävät juuri niin nopeasti, kuin missä mielentilassa tekee valmistelevan osuuden. Niinpä tietysti. Seisomiseen taidetaan ottaa käyttöön takapalkka, tai ainakin kokeillaan sitä. Hyviä vinkkejä sain muita katsellessa mm. noudon palautuksen vauhtiin. Viettiä kapulaan, haukutusta. Ja muitakin kokeilemisen arvoisia juttuja tuli.
Alli-mummo voi hyvin. Allille olen kertonut, että sen oltava meidän seuranamme vielä monta vuotta, ja Alli on lupautunut siihen, kunhan ruokahuolto pelaa jatkossakin. Viivin haudalla palaa kynttilä. Ikävä on vieläkin...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti